Näytä sähköposti selaimessa 
       22.5.2015                                                             5 2015
 
     SISÄLTÖ
Arvoisa lukija!

Toukokuun alussa, Eurooppa-viikolla, ilmestyi painettu Europa-lehti, jonka teemana on "Suomi 20 vuotta Euroopan unionissa". Lehti on jaossa erilaisissa tapahtumissa ja EU-palvelupisteissä. Käy hakemassa omasi! 

Europa-uutiskirje Ajassa 6/2015 ilmestyy kesäkuussa ennen juhannusta ja jää heinäkuuksi lomailemaan. 

Kommentteja voit lähettää uutiskirjeen lopusta löytyvän Palaute-linkin kautta. Jos haluat muuttaa tilaustietojasi tai erota jakelulistalta, napsauta "unsubscribe" tai  "update subscription" -linkkiä sähköpostiviestin alareunassa.

Parhain terveisin
Euroopan komission Suomen-edustusto
 

Eurooppa-viikolla riitti puhetta ja musiikkia


Eurooppa-päivänä Helsingissä tarjottiin kansalaisille täytekakkua Suomen 20-vuotisen jäsenyyden kunniaksi. 

Vapun jälkeisellä Eurooppa-viikolla riitti EU:hun liittyviä tapahtumia, jotka huipentuivat lauantaina 9.5.2015 vietettyyn Eurooppa-päivään. Päätapahtuma järjestettiin Helsingin rautatieasemalla, missä Euroopan komission Suomen-edustusto ja Euroopan parlamentin Suomen-tiedotustoimisto tarjosivat kansalaisille kakkukahvit, keskusteluja ja musiikkia sekä mahdollisuuden kuvauttaa itsensä eufie-automaatilla. 

Komission kuva- ja kommenttikooste välittää Eurooppa-päivän tunnelmia.

Myös kehitysyhteistyön eurooppalainen teemavuosi näkyi asemahallissa: Kehys ry julkisti teemavuoden #haluanmaailman-kampanjavideon, ja lavalle nousi haastateltavaksi muun muassa teemavuoden lähettiläs, taiteilija-muusikko Hossni Boudali

Aiemmin Peter Nyman kyseli Helsingin rautatieasemalla kulkijoilta näiden mielleyhtymiä ja ajatuksia EU:sta.
 
(P.Helander) R.Niinimäki 13.5.2015
EU-jäsenyyden alkuvuosina Uudenmaan lääninhallitus osallistui Eurooppa-päivän järjestelyihin aluejärjestönsä AER:n (Assembly of European Regions) jäsenenä. Määrärahat olivat pienet. Ravintolataustani ansiosta keksin ottaa yhteyttä Etelä-Suomen keittiömestariyhdistykseen. Se oli onnenpotku, sillä he tarttuivat aiheeseen ja kävivät pitkin Uuttamaata kouluissa ja lastentarhoissa valmistamassa eurooppalaisia ruokalajeja lasten kanssa, kertoo lääninhallituksen silloinen tiedottaja Riitta Niinimäki. 

Eurooppalaisuutta opeteltiin myös ruoan kautta    

Suomen ensimmäisen Eurooppa-päivän vietto 1995 miltei hukkui jääkiekon maailmanmestaruusjuhlien humuun. Helsingin Esplanadilla päivän avasivat Euroopan komission Suomen-edustuston päällikkö Eric Hayes ja eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen. Jyväskylässä järjestetyssä päätapahtumassa vieraili Suomen ensimmäinen komissaari Erkki Liikanen. Epävirallisia tapahtumia järjestivät lähinnä koulut, Eurooppa-tiedotus ja alueorganisaatiot.

Seuraavana vuonna tapahtumia oli jo runsaasti eri puolilla maata, ja Säätytalolla järjestettiin juhlaseminaari, jossa pääalustaja Elisabeth Rehn puhui Jugoslavian rauhanprosessista ja EU:n laajenemisesta itään.

Esplanadin lavalla ja Helsingin rautatieasemalla oli ohjelmaa pitkin päivää. Komission Suomen-edustuston silloinen päällikkö Jukka Oas kertoi television Huomenta Suomi -lähetyksessä, että heille oli tullut valtavasti aineistopyyntöjä erityisesti kouluista ja että materiaalia oli "mennyt kuin kuumille kiville". Hän mainitsi erityisesti Uudenmaan lääninhallituksen järjestäneen runsaasti ohjelmaa pitkin uutta Uuttamaata. 

Suunnitellessaan Eurooppa-päivän ohjelmaa Uudenmaan lääninhallituksen silloinen tiedottaja Riitta Niinimäki päätti värvätä mukaan keittiömestareita, jotka kävivät kouluissa esittelemässä eurooppalaisia ruokia.     

– Myös eurokokit, "euro toques" lähtivät mukaan Eurooppa-päivään. Esplanadilla olikin vuosikausia muiden tapahtumakojujen ohella suuri teltta, jossa kansalaiset pääsivät nauttimaan Suomen eturivin keittiömestarien laittamista herkuista. Kulinarismi on minusta ihmisläheinen lähestymistapa eurooppalaisuuteen, Niinimäki sanoo.
 
Heurekan eurooppalainen tori

Vuonna 1997 tapahtumajärjestelyiden vetovastuu oli siirretty Eurooppalainen Suomi -yhdistykselle, johon kuuluu erilaisia EU-toimijoita. Yhdistys halusi järjestää näyttävän tapahtuman, ja yhteistyökumppaniksi valikoitui tiedekeskus Heureka.

Tiedekeskuksen silloinen ohjelmapäällikkö Sini Paananen syksyllä kutsua yläasteiden rehtorit ideoimaan koulujen ja Heurekan yhteistä tapahtumaa. Suunnitelmasta kehittyi vähitellen kolmen päivän eurooppalaiset markkinat. Kouluissa opiskeltiin talven mittaan EU-maiden historiaa ja kulttuuria eri tavoin.  

 
(Heureka / Harri Hietala) Eurooppa-päivä 1997
Vuonna 1997 Eurooppa-päivää juhlittiin kolme päivää, kun Vantaan yläasteet rakensivat tiedekeskus Heurekan pihalle eurooppalaisen kylän. Kukin yläaste oli keskittynyt yhteen EU-maahan, ja oppilaat myivät pystyttämissään torikojuissa itse valmistamiaan leivonnaisia ja käsitöitä. 

– Kunkin yläasteen oppilaat myivät torimökistään itse valmistamiaan perinteisiä leivonnaisia ja käsitöitä. Muistaakseni erityisesti Kreikan suulähettiläs kiitteli koululaisten kreikkalaisherkkuja lähes alkuperäisiä paremmiksi. Heurekan taakse oli rakennettu lava, jolla koululaisryhmät esittivät musiikkia ja kansantansseja. Siinä oli kyllä menoa ja meininkiä, Paananen toteaa.
(Heureka / Harri Hietala) Eurooppa-päivä 1997

Tiedekeskuksen auditoriossa järjestettiin myös luentosarja, jossa kuultiin Suomessa asuvien ulkomaalaisten näkemyksiä eurooppalaisuudesta ja Suomesta.

Paanasen mukaan Heurekassa kävi Eurooppa-viikonlopun aikana noin 10 000 ihmistä. Sunnuntaina tuuli ja satoi niin, että kojut oli siirrettävä sisälle, ja basaaritunnelma tiivistyi tungoksessa entisestään.
 
 
Siniset pallot pysyvät

Yksi Euroopan unionin symboleista, siniset ilmapallot kultaisine tähtineen pysyvät. Eurooppa-päivänä 2015 Eurooppalainen Suomi toteutti alueyhdistystensä kanssa Eurooppa lipuksi! -kampanjan, jossa tarjottiin mahdollisuutta sommitella haluamansa EU-lippu sinisestä alustasta ja tähdistä. Osanottajien luovuuden hedelmiä voi katsoa yhdistyksen Facebook-sivulta, ja kampanjaan voi osallistua vielä Maailma kylässä -festivaalilla 23.–24.5.2015.

Euroopan komission Suomen-edustusto on mukana Maailma kylässä -tapahtumassa, ja seuraavassa uutiskirjeessä kerromme kuvin ja sanoin tunnelmista.


 
(P.Helander) Eurooppa-päivä 2015, Helsinki
Palaa sisällysluetteloon

Faktoilla ja huumorilla myyttejä murtamaan


Turussa toimivan Schuman-seuran mielestä kansalaisten on saatava yleistajuista tietoa EU:sta. Seuran tuore kirjanen "EU ja käyrät kurkut" käy urbaanien legendojen kimppuun faktoilla ja hauskoilla piirroksilla.

Kuohuttavat uutiset jäävät mieleen, ovatpa ne totta tai eivät. Euroopan unioni ei ole koskaan kieltänyt käyrien kurkkujen myyntiä, mutta olematon "kurkkudirektiivi" ärsyttää kansalaisia edelleen.

EU ja käyrät kurkut -kirjanen julkistettiin Eurooppa-päivän aattona 8.5.2015. Teoksen julkaissut Schuman-seura perustettiin vuonna 2001 Turussa edistämään Eurooppa-tietoutta kaikilla saroilla, ja se on käynyt myyttien kimppuun napakoin tekstein ja kuvin. 


 
(P.Helander) 8.5.2015 Rosas, Tuusvuori.
EU ja käyrät kurkut -kirjasta esittelivät Pikkuparlamentissa Euroopan unionin tuomioistuimen suomalaistuomari Allan Rosas (vas.)  ja Schuman-seuran puheenjohtaja Ossi Tuusvuori. 

Tekijät ovat halunneet vastata kansalaisia askarruttaviin kysymyksiin yleistajuisesti. Kunkin aiheen olennaisin sisältö on kiteytetty yhdelle sivulle, onpa kyse EU-maissa matkustelusta ja terveydenhoidosta, pankki- ja viestintäpalveluiden hinnoittelusta tai alkoholin ja autojen tuonnista. Teos on puheenvuoro, keskustelun avaus, mutta tekijät uskovat, että siitä olisi iloa myös opetuksen tukiaineistona.
 

Faktapohjalta, pilke silmäkulmassa

Teoksen toimituskuntaan kuului myös Euroopan unionin tuomioistuimen tuomari Allan Rosas, joka julkistustilaisuudessa Pikkuparlamentin kansalaisinfossa murskasi EU-myyttejä.

– EU:n urbaanilegendat lähtevät liikkeelle, kun jossain syntyy käsitys, että jokin direktiivi tai asetus kieltää sen-ja-sen. Osa näistä luuloista on varmaan tottakin, ja EU on säätänyt myös sellaista, mistä olisi voinut jättää säätämättä. Mutta on myös paljon väärää ja harhaanjohtavaa tietoa.

– Ihmiset ajattelevat helposti, että EU määrää asioista jossain Brysselin lasipalatseissa. Mutta "Brysselin herrat" eivät ole päättämässä siellä kaukana, kansalaisten ulottumattomissa, vaan kohta herroilla on sellaisia nimiä kuin Sipilä, Soini ja Stubb. Jäsenmaiden ministerit päättävät asioista neuvostossa yhdessä kansalaisten valitseman parlamentin kanssa. Tavalliset ihmiset voivat vaikuttaa myös kansalaisjärjestöjen kautta ja ottamalla kantaa niihin komission ehdotusluonnoksiin, jotka ovat lausuntokierroksella verkossa. Kansalaisreaktiot ovat vaikuttaneet muun muassa TTIP-sopimuksen uudelleentarkasteluun.

Rosas myöntää, että EU:ssa on myös paljon "vinksin vonksin" ja joitakin asioita hoidetaan huonosti. Kirjasessakin on hänen mukaansa pyritty kriittiseen otteeseen, huumorilla höystettynä, mutta tiukasti tosiasioiden pohjalta.
 

EU-oikeus kietoutunut arkeen  

Lähes jokaisessa EU-seminaarissa kysytään, paljonko Suomen lainsäädännöstä perustuu Euroopan unionin normistoon. Tarkkaa vastausta on mahdotonta antaa, ja Rosas pohti asiaa rivikansalaisen näkökulmasta.

– Monet EU:sta johtuvat asiat tuntuvat jo itsestään selviltä varsinkin nuoremmista, esimerkiksi vapaa liikkuvuus. Rajatarkastusten palauttaminen olisi monelle järkytys, mutta Ranskassa sitä on jo pohdittu. Yleensä ei oikein tiedetä, mitkä asiat kumpuavat EU-oikeudesta, mikä taas on oman maan perinnettä tai lainsäädäntöä. Rajanveto on hankalaa, koska ne kietoutuvat yhteen. Joitakin aloja, kuten maataloutta ja ympäristöä, säädellään EU-tasolla tiukasti, mutta toisaalta välitön verotus ja sosiaaliturva päätetään pitkälti kansallisesti.
 
(P.Helander) 8.5.2015, Rosas
Käyrät kurkut -teoksen julkistustilaisuudessa tarjottu EU-tähdin koristeltu kakku maittoi myös kirjan esitelleelle Allan Rosasille, jolla on pitkä EU-historia. Ennen nimitystään tuomariksi Euroopan unionin tuomioistuimeen vuonna 2001 hän työskenteli useita vuosia komission oikeudellisella osastolla.

Rosas tunnetaan myös ihmisoikeuskysymysten asiantuntijana. Hänen väitöskirjansa (1977) käsitteli humanitaarista oikeutta ja muun muassa sotavankien asemaa. Rosas oli myös perustamassa Åbo Akademin Ihmisoikeusinstituuttia, jonka johtajana hän toimi ensimmäiset kymmenen vuotta, 1985–1995. 


.
Yleistajuista tietoa tarvitaan lisää

EU ja käyrät kurkut -teoksen toimittanut Schuman-seuran puheenjohtaja Ossi Tuusvuori totesi, että yleistajuisuus on haasteena kaikessa, ja ymmärrettävää keskustelua EU:sta on liian vähän.

– Meillä pitäisi olla nykyteknologian välineillä järjestetty kansalaisten kyselytunti, jossa Allan Rosas ja hänen kaltaisensa vastaisivat kansalaisten kysymyksiin ja avaisivat tätä EU-maailmaa ja sen juridiikkaa. Ehkä seurassa viritämme jonkun tällaisen kanavan.

Niin, vielä ne "kurkkudirektiivin" harhat: asetus (ei siis direktiivi) ei syntynyt Brysselin herrojen vaan maataloustuottajien vaatimuksesta, eikä sillä kielletty käyrien kurkkujen myyntiä vaan määriteltiin laatuvaatimukset pakkaamisen helpottamiseksi. Asetus kumottiin vuonna 2008.
 
  • Tuusvuori, Ossi & al. EU ja käyrät kurkut - Tosiasioita urbaanilegendojen sijaan.2015. Schuman-seuran julkaisuja 4. ISBN 978-952-99376-6-0 (nid.) E-kirja (Adobe DRM) ISBN 978-952-99376-8-4


 
Palaa sisällysluetteloon

Lapsen etu on vaikea ratkaista maahanmuuttoprosesseissa


EU:n alueelle saapuu yhä enemmän alaikäisiä yksin. Euroopan muuttoliikeverkosto EMN kartoitti heidän tilannettaan eri EU-maissa ja järjesti tältä pohjalta seminaarin 6.5.2015 Helsingissä. 
 
Vapun jälkeisellä Eurooppa-viikolla Helsingissä järjestettiin useita korkeatasoisia seminaareja. Satakunta osallistujaa oli ennättänyt 6.5. Maahanmuuttovirastoon, missä Euroopan muuttoliikeverkosto EMN järjesti seminaarin Lapsen etu maahanmuuttoprosesseissa. Osallistujat edustivat niin viranomaisia ja tutkimusta kuin kansalaisjärjestöjä ja käytännön toimijoitakin.

Seminaarin lähtökohtana toimi EMN:n tutkimus yksin maahan saapuneista lapsista "Policies, Practices and Data on Unaccompanied Children in 2014". 
 
(EMN Suomen yhteyspiste) Nikolova 6.5.2015

EMN:n kansalliset yhteyspisteet 25 jäsenmaassa olivat kukin kartoittaneet yksin maahantulleiden lasten tilanteen ja käytännöt kyseisessä maassa.

EMN:n palveluntarjoaja ICF International on laatimassa vertailevaa yhteenvetoraporttia, josta vastaava 
Nataliya Nikolova esitteli tutkimusta
Yksin saapuvia lapsia 23 000

EMN:n tutkimuksessa tarkastellaan turvapaikanhakijoita ja muita yksin maahantulleita lapsia erillisinä ryhminä. Nikolova nosti esiin havaintoja eri maista ja muistutti, että Euroopan unioniin yksintulleiden alaikäisten määrä on kasvussa.

Eurostatin tilastojen mukaan vuonna 2014 yli 23 000 yksin saapunutta alaikäistä anoi turvapaikkaa EU:sta, mikä on lähes kaksinkertainen määrä edellisvuosiin verrattuna. Suomeen tulleet ovat lähes yksinomaan turvapaikanhakijoita, ja heitä oli viime vuonna 195.

Viikko seminaarin jälkeen, 13.5.2015, Euroopan komissio julkaisi EU:n muuttoliikeagendan, joka määrittää komission maahanmuuttopolitiikan painopisteet,tavoitteet ja keskeiset kohteet. Esityksen mukaan myös yksin maahantulleiden alaikäisten kohtelusta laaditaan kattava strategia aiemman toimintasuunnitelman käytännön tulosten perusteella.
 

Lasten haavoittuvuus otettava huomioon

Seminaarin keynote-puhuja Anaïs Faure Atgerilla on pitkä kokemus lasten edun ja oikeuksien valvomisesta maahanmuuton yhteydessä. Nykyisin Punaisen Ristin EU-toimistossa neuvonantajana toimiva Atger korosti, että lasten erityinen haavoittuvuus on osattava huomioida varsinkin turvapaikanhakijoiden vastaanotossa. Ongelmakohtina hän mainitsi lasten säilöön ottamisen sekä siirtymävaiheen alaikäisestä täysi-ikäiseksi prosessin aikana.

– Lapset tarvitsevat henkistä kehitystään turvaavaa erityistukea ainakin 25-vuotiaaksi saakka – etenkin, jos lapsuudessa on ollut traumaattisia kokemuksia, Atger totesi. 

Ruotsissa on selvitetty yksintulleiden alaikäisisten turvapaikanhakijoiden hakeutumista koulutukseen. Professori Eskil Wadensjö Tukholman yliopistosta totesi, että perusopetukseen heistä osallistuu valtaosa, mutta yli 20-vuotiaista naiset kouluttautuvat miehiä yleisemmin. Tutkimusjohtaja Elli Heikkilä Siirtolaisuusinstituutista kertoi projektista Haavoittuvasta lapsuudesta ehjään aikuisuuteen (Halaten), jossa oli tutkittu paikallisia yksin maahan tulleita nuoria ja heidän kouluttautumistaan. Hankkeeseen osallistuneet nuoret pitivät koulutusta mielekkäänä, mutta arvioivat yleisesti, että kotoutumiskauden loppuminen voi vaarantaa koulutuksen jatkamisen ja altistaa syrjäytymiselle.

 
(EMN Suomen yhteyspiste) 6.5.2015 Kalland, Atger

Svenska social- och kommunalhögskolanin rehtori, dosentti Mirjam Kalland (vas.) yhtyi  Atgerin ajatukseen lapsen oman mielipiteen huomioimisen merkityksestä. 

Paneeli kehitteli ratkaisumalleja

Seminaarin teemaa tarkasteltiin myös paneelikeskustelussa, johon osallistui seitsemän eri tahoja edustavaa asiantuntijaa. He saivat ottaa kantaa viiteen erilaiseen tapaukseen lapsen edun näkökulmasta. Vaikka tapaukset olivat keksittyjä, juuri sellaisia tulee Maahanmuuttoviraston päätettäväksi kaiken aikaa.

Kun paneelikeskustelijat olivat ilmoittaneet ratkaisuehdotuksensa kuhunkin tapaukseen, yleisö sai ottaa kantaa äänestämällä ”kyllä” tai ”ei". Viimeistään tässä vaiheessa läsnäolijoille kävi selväksi, miten hankalia ja vaikeasti ratkaistavia tapaukset voivat olla, kun pyritään ottamaan huomioon lapsen etu parhaalla mahdollisella tavalla.

– Paneelikeskustelu osoitti, että lapsen asioita käsiteltäessä ei useinkaan ole yhtä lapsen edun mukaista ja toista lapsen edun vastaista ratkaisuvaihtoehtoa, vaan eri näkökulmia tulee punnita huolellisesti. Tärkeää on myös oikea tieto, johon päätökset voidaan perustaa. Esimerkkinä tästä oli avartavaa kuulla oikeushammaslääkäri Vivian Visnapuun kertovan yksin tulleille nuorille tehtävistä oikeuslääketieteellisistä ikätutkimuksista, jotka herättivät panelisteissa ja yleisössä erilaisia mielipiteitä, toteaa ylitarkastaja Jutta Saastamoinen Suomen EMN-yhteyspisteestä.

Seminaarin päätöspuheenvuorossaan dosentti Mirjam Kalland muistutti, että käsiteltäessä lapsen asiaa tätä on kohdeltava aina ensisijaisesti lapsena.

 

Euroopan muuttoliikeverkosto
 
Euroopan muuttoliikeverkosto (European Migration Network, EMN) on EU-maissa ja Norjassa toimivista kansallisista yhteyspisteistä sekä kansallisten verkostojen jäsenistä muodostuva tutkimus- ja tiedonvaihtoverkosto.  Sen toimintaa koordinoi Euroopan komissio. Suomen yhteyspiste toimii Maahanmuuttoviraston Oikeus- ja maatietopalveluyksikön yhteydessä, ja siihen kuuluu neljä henkilöä.
Euroopan muuttoliikeverkoston tarkoituksena on tuottaa tietoa maahanmuutto- ja turvapaikka-asioista politiikan suunnittelun tueksi EU:ssa. EMN kerää ja analysoi tutkimustietoa ja jakaa sitä poliitikkojen ja viranomaisten lisäksi myös laajalle yleisölle.
Suomen EMN-asiantuntijaverkostoon voivat liittyä valtiolliset ja kunnalliset organisaatiot, kansalaisjärjestöt sekä itsenäiset tutkijat ja muut muuttoliikeasioiden kanssa tekemisissä olevat.
Palaa sisällysluetteloon

Gemensam EU-svenska i 20 år – märks det?


Kari Raunio och Monika Söderholm har översatt EU-dokument och EU-publikationer till svenska över 20 år. Här delar de med sig av sina erfarenheter och synpunkter. Vi börjar med Raunio, första translator i Finlands Riksdag. Som översättare har han sett hur finlandssvenska och rikssvenska har kunnat närma sig under 20 år av den gemensamma EU-svenska. Men har den egentligen påverkat?

Det är nu tjugo år sedan Sverige och Finland gick med i EU. En följd av detta är att både svenska och finska blev officiella språk inom EU-institutionerna. Därmed fick Sverige och Finland efter ett avbrott på nästan två hundra år gemensam lagstiftning på svenska.

Att finskan blev officiellt EU-språk uppmärksammades med ett seminarium på Europeiska kommissionens representation i Finland den 6 maj 2015. Ett tema som behandlades och som egentligen genomsyrade dagen var varför EU-finskan fortfarande känns främmande också för de mer invigda, exempelvis tjänstemän och journalister. 
 
(P.Helander) 6.5.2015 Raunio, Petrell

Europeiska kommissionens representation i Finland ordnade i Europasalen den 6 maj ett seminarium "Finska språket 20 år i EU".
I publiken satt också Kari Raunio och Katarina Petrell, regeringsråd och
chef för translatorsbyrån vid statsrådets kansli. 
Eftersom jag hade privilegiet att börja jobba med EU-texter i Stockholm redan 1993 på den dåvarande Delegationen för översättning av EG:s regelverk och också arbetade i Bryssel i perioder 1994–2003 har jag med åren fått en uppfattning om vår gemensamma EU-svenska. Sätter den avtryck i vår lagstiftning och på våra myndighetstexter? Har den påverkat svenskan i Finland? Har det lett till att vår svenska närmat sig svenskan i Sverige?

Forskningen må ge de mer exakta svaren, men några personliga reflektioner kan vara på sin plats.
Inledningsvis måste man skilja mellan den svenska som EU-institutionerna producerar (”EU-svenskan”) och svenskan i Sverige. Sannolikt tampas också sverigesvenskar med samma frågor som svenskspråkiga i Finland när de ska fasa in EU-begrepp och EU-texter i sin lagstiftning. Där vi i Finland kunde se möjligheten till gemensamma texter och begrepp kan man kanske i Sverige tycka att EU-texterna är främmande och konstiga.
 

EU-svenskans påverkan på språket i Finland och Sverige?

EU-rättsakterna skrivs för hela EU och ska därför kunna gälla i alla medlemsländer, vilket kan leda till att ordval och den beskrivna verkligheten känns främmande. Vill man hårdra kan man säga att också svenskspråkiga eller svenskkunniga i till exempel Grekland och Tjeckien ska känna igen sig i EU-texterna lite mycket (eller lika lite) som sverigesvenskar och finlandsvenskar.

Allmänt taget märks den gemensamma resan förvånansvärt lite efter tjugo år. Visst har de allmänsvenska ”punktskatt” och ”obligationer” blivit vanligare i vår lagstiftning och delvis trängt ut ”accis” och ”masskuldebrevslån”, men jag vill påstå att många finlandssvenskar fortfarande både lyfter pengar och gör depositioner i stället för att ta ut pengar och göra insättningar. Där hjälper varken EU-texter eller nationell lagstiftning.

Det som behövs är insikt om möjligheten och framför allt vilja att kommunicera med svenskar utan förbryllande element i språket. Möjligheten finns där, är vi efter tjugo år äntligen beredda att utnyttja den?
 

Europas språk är översättning


Monika Söderholm jobbar som översättare vid EU-kommissionen i Bryssel. Hon tittar på svensk EU-översättning från kommissionens synpunkt.

Svensk EU-översättning firar 20-årsjubileum i år, liksom jag själv som EU-översättare. Ur ett språkligt utvecklingsperspektiv är det givetvis en kort tid, men för finlandssvenskt lagspråk var det en radikal förändring att man i och med EU-medlemskapet över en natt fick ett regelverk vars (riks)svenska version är gemensam för Finland och Sverige. Redan tidigare hade normen för de finländska lagöversättarna varit att undvika finlandismer och anpassa ny terminologi till motsvarande i Sverige. Ändå är det rimligt att utgå från att vår gemensamma EU-svenska har fört finlandssvenskan närmare rikssvenskan i och med att den drivit på behovet av att harmonisera terminologin i finlandssvenska författningstexter med den rikssvenska.

Någon påverkan i motsatt riktning torde inte gå att hitta, även om finlandssvenskan i lagöversättningssammanhang ibland beröms för att vara "tydligare" (läs: mer "gammaldags" korrekt) än dagens rikssvenska.

Cirka tio procent av kommissionens svenska översättare i Bryssel och Luxemburg är finlandssvenskar, och det är självklart att vi använder rikssvensk terminologi, tar hjälp av rikssvenska experter och medvetet sorterar ut finländskt klingande ord och uttryck som skulle kunna upplevas som främmande av en rikssvensk läsare. Vi anpassar texten till läsaren: målgruppen varierar beroende på om vi översätter lagtexter, rapporter eller pressmeddelanden, men läsaren förutsätts som regel befinna sig i (eller vara utsänd från) Sverige.
 
Påverkan från finska syns

Den svenska översättningen av EU-förordningar som direkt blir gällande i både Sverige och Finland är alltså på inget sätt anpassad till finlandssvenska förhållanden. Å andra sidan kan vi inte heller alltid ta full hänsyn till rikssvenska förhållanden, eftersom EU-sammanhanget är ett annat än det nationella.

Men det finns undantag, nämligen texter som specifikt riktar sig till Finland. Det kan gälla t.ex. beslut om huruvida ett statligt stöd är förenligt med EU:s lagstiftning, eller fall då Finland inte införlivat eller tillämpat EU-rätten korrekt på ett visst område. I de fallen följer vi den tillämpliga finländska lagstiftningen.

Mina rikssvenska kollegor som översätter sådana texter brukar ofta bli överraskade över att skillnaderna ändå är så pass stora, både terminologiskt (trots den ökade harmoniseringen) och stilistiskt, på grund av påverkan från finskan.

Den finlandssvenska lagstiftningen är ju nästan alltid en översättningsprodukt, och det bidrar säkert till att göra den mer svårtillgänglig för en rikssvensk läsare. Precis som de svenska EU-översättningarna från engelska eller franska kan upplevas som oidiomatiska i både Sverige och Finland. Europas språk är översättning, som Umberto Eco har sagt.
 
(European Commission, DGT, Swedish) May 2015
Inom Generaldirektorat för översättning (DGT) arbetar cirka 1500 översättare, i den den svenska språkavdelningen omkring 60. Cirka tio procent av kommissionens svenska översättare är finlandssvenskar, som även Monika Söderholm (vänster) och avdelningens praktikant Sandra Mitts. Till höger står enhetschefen Andreas Larsson som kommer från Sverige.





 
Palaa sisällysluetteloon

Digitaaliunioni hyödyttää kuluttajia ja yrityksiä


Verkkoasiointi Euroopan unionin sisällä on mutkikkaampaa kuin matkustaminen ja perinteinen kaupankäynti. Komission digitaalistrategiassa määritetään toimet, joilla digitaalisten palvelujen käyttö ja kauppa saadaan sujumaan yli rajojen, mikä auttaa kuluttajia ja parantaa Euroopan kilpailukykyä.
 
Digitalisaatio astui tavallisen suomalaisen elämään viimeistään vuonna 2007, kun hän ei enää voinut katsella vanhaa televisiotaan ilman digiboksia. Nykyisin moni voi seurata televisio-ohjelmia myös tietokoneen, tabletin tai älypuhelimen ruudulta, sillä Tilastokeskuksen mukaan noin 90 prosentissa Suomen kotitalouksista oli vuonna 2014 jokin tietotekninen viestintäväline.
 
Verkossa opiskellaan, pelaillaan, luetaan, viestitellään ja hoidetaan asioita. Suomessa lähes jokainen alle 55-vuotias käyttää internetiä, mutta peräti neljäsosa yli 75-vuotiaistakin istuu netin äärellä. Digitaalisuus tuo jopa vatsantäytettä ja tuulensuojaa: nälkäinen kuluttaja löytää älypuhelimellaan lähimmän tai edullisimman ruokapaikan, ja rakennusmateriaaleja voi tilata netitse kaukaisista tuotantopaikoista. Silti digipalvelujen käyttö yli rajojen kangertelee jopa EU:n sisällä. 

Syksyllä 2014 aloittanut uusi komissio onkin nostanut digimarkkinoiden kehittämisen työohjelmansa painopisteeksi vuonna 2015. Toukokuussa komissio julkaisi digitaalisten sisämarkkinoiden strategian, jolla tavoitellaan merkittäviä muutoksia kuluttajien ja yritysten hyödyksi. Strategiassa määritetyt toimet on tarkoitus toteuttaa vuoden 2016 loppuun mennessä. 
 
(European Commission AV service)
Komission digitaalisista sisämarkkinoista vastaava varapuheenjohtaja Andrus Ansip ja digitaalitalouskomissaari Günther Oettinger esittelivät digitaalisten sisämarkkinoiden strategian tiedotustilaisuudessa 6.5.2015.

Maiden välinen verkkokauppa kangertelee

Verkkokaupan osuus kasvaa jatkuvasti niin Euroopassa kuin muuallakin. Tilastokeskuksen mukaan kolme neljästä alle 75-vuotiaasta suomalaisesta on joskus ostanut jotakin verkosta, lähinnä kotimaasta. Yleisimmin hankitaan majoituspalveluita, matka- ja pääsylippuja sekä vaatteita ja kenkiä.

EU-maiden välillä tavarat ja palvelut ovat liikkuneet vuodesta 1968 tullitta, ainakin periaatteessa. Kaupankäynti on kuitenkin siirtynyt verkkoon niin vauhdikkaasti, että lainsäädäntö ja standardit ovat jääneet jälkeen. Esimerkiksi pääsylippujen tilauksissa on usein maakohtaisia rajoituksia, eikä televisiokanavia juuri voi tilata yli rajojen. Osa ongelmista johtuu teknisistä tai kilpailusyistä, osa verotusjärjestelmien eroista.

 
Strategian kolme pilaria

Komission laskelmien mukaan tehokkaat digitaaliset sisämarkkinat voisivat kasvattaa EU:n taloutta jopa 415 miljardilla eurolla vuodessa ja luoda satoja tuhansia työpaikkoja. Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker kiteytti uuden strategian tavoitteen: "Haluan, että Euroopan jokaisessa kolkassa jokainen kuluttaja saa parhaat tarjoukset ja jokainen yritys pääsee laajimmille markkinoille."
Digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa määritellään 16 toimenpidettä, jotka komissio aikoo toteuttaa vuoden 2016 loppuun mennessä. Ne on jaoteltu kolmeen pilariin:

1) Kuluttajien ja yritysten digitaalisten tuotteiden ja palvelujen saantia parannetaan koko Euroopassa
2) Luodaan suotuisat ja tasapuoliset olosuhteet digitaaliverkoille ja innovatiivisille palveluille
3) Maksimoidaan digitaalitalouden kasvupotentiaali

Digitaalisista sisämarkkinoista vastaava komission varapuheenjohtajan Andrus Ansipin mukaan strategia ei ole päämäärä, vaan lähtökohta.

 
Kuluttajien ja yritysten eduksi

EU:n sisäisen verkkokaupan sujuvoittamiseksi sääntelyä aiotaan yhdenmukaistaa ja turhia rajoituksia poistaa muun muassa kuluttajansuojan, kuljetusten, arvonlisäverotuksen ja tekijänoikeuden alalla. Lisäksi komissio aikoo ehdottaa muutoksia EU:n televiestintäsääntöihin, esimerkiksi taajuuksien koordinointiin ja jakamiseen.

Selvitysten mukaan yli puolet internetin käyttäjistä Euroopassa suhtautuu verkkopalvelujen käyttöön epäillen, koska he pelkäävät joutuvansa paljastamaan liikaa henkilötietojaan verkkoympäristössä. Tietosuojan parantaminen on avain kansalaisten luottamuksen lisäämiseen, ja vuoden 2015 loppuun mennessä EU:ssa on tarkoitus hyväksyä uudet kattavat tietosuojanormit.

Internet on luonut uusia mahdollisuuksia myös kansalaisten osallistumiselle yhteiskunnan ja yhteisöjen asioiden hoitamiseen. Komission strategiassa todetaan, että digitaaliyhteiskunnassa kansalaisten on saatava tarvittavat taidot mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Päällekkäistä tiedonkeruuta kansalaisilta ja yrityksiltä vähennetään parantamalla Euroopan yritysrekisterien yhteensopivuutta ja varmistamalla kansallisten järjestelmien kommunikointi toistensa kanssa. Byrokratian vähentäminen säästää noin 5 miljardia euroa vuodessa.


 
 
(P.Helander) 4.5.2015 Riivari, Hedberg
Eurooppa-viikon aluksi 4.5.2015 Eurooppasalissa keskusteltiin sisämarkkinoiden toimivuudesta. Kristian Hedberg komissiosta ja Antti Riivari työ- ja elinkeinoministeriöstä totesivat, että vaikka Euroopassa käytetään jo paljon tietotekniikkaa, digitaalista infrastruktuuria on parannettava.
.

EU:n valtionpäämiehet käsittelevät myös digitaalisia sisämarkkinoita kesäkuun Eurooppa-neuvostossa Brysselissä. Komission Suomen-edustuston Europa-julkaisuissa palataan digitaalisten sisämarkkinoiden strategian yksityiskohtiin myöhemmin tänä vuonna. 
Palaa sisällysluetteloon
Anna palautetta uutiskirjeestämme